Palkittu yhtenä alamme vahvimpina – Suomen Kultareservi Oy
Kullan louhinta on kaivosresurssi, jonka avulla etsitään kultaa. Kultaa on mahdollista louhia monella eri tavalla: niihin kuuluvat esimerkiksi paikkalouhinta, ruoppaus ja kullan huuhdonta.
Kullan louhinta on ollut tärkeä osa ihmiskunnan historiaa jo tuhansien vuosien ajan. Kulta on ollut arvostettu materiaali niin koruissa kuin rahajärjestelmissäkin, Tässä artikkelissa käymme läpi kullan louhinnan perusteita ja eri louhinta menetelmiä.
Kultaa louhitaan monissa eri maissa ympäri maailmaa. Suurimmat kullantuottajamaat ovat Kiina, Australia, Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada. Kultaa löytyy myös Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta. Kultaesiintymiä löytyy erilaisista geologisista ympäristöistä, kuten vuoristoista, aavikoista ja jokilaaksoista.
Nämä kaivokset ovat eri puolilla maailmaa, ja niiden tuotanto heijastaa kullan maailmanlaajuista esiintymistä. On tärkeää huomata, että kultakaivosten sijainti ja tuotanto voivat vaihdella vuosittain uusien löytöjen ja markkinatilanteen mukaan.
Kullan louhinta on kaivosresurssi, jonka avulla etsitään kultaa. Kultaa on mahdollista louhia monella eri tavalla: niihin kuuluvat esimerkiksi paikkalouhinta, ruoppaus ja kullan huuhdonta.
Paikkalouhinta on tekniikka, jolla louhitaan sijoitusesiintymään kertynyttä kultaa. Paikkakerrostumat koostuvat suhteellisen löysästä materiaalista, mikä tekee tunneloinnin vaikeaksi, joten useimpiin louhintamenetelmiin liittyy vesi tai ruoppaus.
Kullanhuuhdonta on pääasiassa manuaalista kullan erottamista muista materiaaleista. Suuret, matalat astiat on täytetty kultapitoisella hiekalla ja soralla. Pannu upotetaan ja ravistellaan veteen, jolloin sorakulta ja muu materiaali lajitellaan. Se laskeutuu nopeasti pannun pohjalle, koska kulta on pitoisuudeltaan paljon tiheämpää kuin kivi.
Yleensä seulottu materiaali nostetaan puron uomista, virran sisäkäännöksestä tai virran kallioperästä, jonne kultaa keskittyy sen tiheyden takia.
Malminetsinnässä ja pienimuotoisessa kaivostoiminnassa on pitkään ollut hyvin yleinen käytäntö käyttää sulkulaatikkoa kullan talteen ottamiseksi kultakerrostumista. Sulkulaatikko on ihmisen tekemä kanava, jonka alaosassa on suodatin.
Veden virtauksen ohjaamiseksi laatikko asetetaan virtaan. Laatikon yläosaan on sijoitettu kultaa sisältävä materiaali. Materiaali kuljetetaan virralla laatikon läpi, jossa suodattimen taakse laskeutuu kultaa ja muuta tiheää materiaalia. Vähemmän tiheä materiaali virtaa ulos laatikosta.
Vaikka tämä menetelmä on suurelta osin korvattu nykyaikaisilla menetelmillä, pienimuotoiset kaivostyöläiset käyttävät imuruoppauksia kullan etsimiseen. Vedessä kelluvia pieniä koneita käyttää tyypillisesti yksi tai kaksi henkilöä. Imuruoppaus koostuu ponttonituetellusta sulkulaatikosta, joka on kiinnitetty vedenalaisen kaivostyöntekijän ohjaamaan imuletkuun.
Tämä toimii samalla idealla kuin kullanhuuhdontaan käytetty sulkulaatikko. Keinulaatikko käyttää vähemmän vettä kuin sulkulaatikko ja sopii alueille, joissa vettä on rajoitetusti. Keinuva liike saa aikaan veden liikkeen, joka tarvitaan erottamaan kulta muusta materiaalista.
Kovan kiven louhinta erottaa kultaa kivestä ja tämä louhintamuoto tuottaa suurimman osan maailman kullasta. Avolouhintaa käytetään esimerkiksi Keski-Alaskan Fort Knox Mine -kaivoksessa. Barrick Gold Corporationilla on yksi Pohjois-Amerikan suurimmista avolouhoksista Goldstriken kaivoksella Koillis-Nevadassa.
Muut kultakaivokset käyttävät maanalaista louhintaa. Etelä-Afrikassa on jopa 3 900 metriä hyvä maanalainen kultakaivos. Kuumuus on ihmiselle sietämätöntä sellaisessa syvyydessä, ja ilmastointi on välttämätöntä työntekijöiden turvallisuuden kannalta.
Kultaa tuotetaan myös kaivostoiminnalla, jossa se ei ole päätuote. Suuret kuparikaivokset, kuten Bingham Canyonin kaivos Utahissa, keräävät usein yhdessä kuparin kanssa huomattavia määriä kultaa ja muita metalleja. Jotkut hiekka- ja sorakuopat voivat pesuvaiheessa ottaa talteen pieniä määriä kultaa.
Maailman suurin kultakaivos, Grasbergin kaivos Papuassa Indonesiassa, on pääasiassa kuparikaivos.
Kultaa voidaan käsitellä syanidi- ja elohopeaprosessilla.
Kullan syanidiuuttoa voidaan käyttää alueilla, joilla on kultapitoisia kiviä. Natriumsyanidiliuos sekoitetaan hienoksi jauhetun kiven kanssa, jonka on todistettu sisältävän kultaa tai hopeaa, ja erotetaan sitten kultasyanidi- tai hopeasyanidiliuoksena jauhetusta kivestä. Sinkkiä lisätään sinkkijäännössinkin ja hopea- ja kultametallien saostamiseksi. Sinkki poistetaan rikkihapolla, jolloin jäljelle jää hopea- tai kultaliete, joka yleensä sulatetaan harkoksi ja kuljetetaan sitten metallijalostamolle lopulliseen jalostukseen.
Viime vuosina alkalisen syanidin liuotustekniikka on kehittynyt pitkälle. Se soveltuu erityisen hyvin heikkolaatuisen kulta- ja hopeamalmin käsittelyyn. Tämä uuttomenetelmä sisältää monia ympäristöriskejä, jotka johtuvat suurelta osin mukana olevien syanidiyhdisteiden korkeasta akuutista myrkyllisyydestä.
Historiallisesti elohopeaa on käytetty laajasti kullan louhinnassa, jotta voidaan muodostaa elohopea-kulta-amalgaamia pienempien kultahiukkasten kanssa, mikä lisää kullan talteenottonopeutta. 1960-luvulla elohopean laajamittainen käyttö loppui. Käsiteollisessa ja pienimuotoisessa kullankaivuussa kuitenkin käytetään edelleen elohopeaa kullan etsimiseen.
Kullan louhinnalla on monia ympäristövaikutuksia, kuten maaperän ja vesistöjen saastuminen, metsien häviäminen ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen. Siksi on tärkeää pyrkiä vähentämään kullan louhinnan ympäristövaikutuksia ja toimia vastuullisesti.
Vastuullinen kullan louhinta tarkoittaa muun muassa ympäristöystävällisten menetelmien käyttöä, kuten syanidittomia liuotusmenetelmiä ja vedenkierrätystä. Lisäksi vastuullisuuteen kuuluu työntekijöiden oikeuksien ja turvallisuuden kunnioittaminen sekä paikallisten yhteisöjen osallistaminen päätöksentekoon.
Kullan louhintaa voidaan harjoittaa monilla tavoilla, joista suurin osa aiheuttaa ympäristöhaittoja. Tämän takia kullan kierrättäminen on tärkeää ja se on yksi parhaista tavoista varmistaa, että kullan kysynnälle riittää vastineeksi tarjontaa.
Kuka tahansa voi kierrättää esimerkiksi vanhat kultakorunsa ja esineensä. Kultaa löytyy lisäksi esimerkiksi elektroniikasta (kuten matkapuhelimista) ja hammasproteeseista. Myös pienet kultamäärät ovat kierrättämisen arvoisia ja auttavat säästämään planeettamme herkkää luontoa.
Aiheeseen liittyviä uutisia
