”Asiakas meinasi pyörtyä” – Suomen Kultareservin toimitusjohtaja Sebastian Rasimus muistelee haastattelussa.
Kullalla on ollut sekä symbolinen että henkinen merkitys monille Etelä-Amerikan kansoille, kuten asteekeille ja mayoille. Kulta on jo vuosituhansien ajan liitetty muun muassa statukseen, valtaan ja rikkauteen. 1600-luvulla asteekkien hallitsija oli ainoa, jolla oli sananvaltaa kultakaivoksiin ja kullan huuhtomiseen liittyen hänen hallitsemallaan alueella. Kullan merkitys on siis ollut suuri jo vuosituhansien ajan ja sitä on käytetty maksuvälineenä sekä vallan merkkinä jo kauan ennen kuin kullasta tuli sijoituskohde.
Vain asteekkien hallitsijalla oli oikeus antaa lahjoja kullan muodossa. Kultaa annettiinkin lahjoina yleensä eri alueiden hallitsijoiden välillä rauhan ylläpitämiseksi ja aluetta suojelevien sotilaiden palkitsemiseksi.
Vaikka kullalla oli maiden ja uskonnollisten johtajien keskuudessa tärkeä merkitys, siitä tuli hyödyllinen vasta sitten, kun kulta muotoiltiin koruiksi tai patsaiksi. Yleensä asteekit käyttivät kultaa koriste-esineinä. Kullasta tehtiin myös koruja ja sitä käytettiin uskonnollisessa ikonografiassa.
Tämän lisäksi kultaa käytettiin hautajaisissa. Sillä kunnioitettiin kuolleita ja huomioitiin heidän statuksensa myös kuoleman jälkeen. Myös kultaesineiden tarjoaminen jumalallisille olennoille oli tyypillinen käytäntö atsteekkien keskuudessa.
Monet varhaiset tutkijat ovat löytäneet atsteekkien kuuluisien kuninkaallisten kokonaisia huoneistoja, jotka oli sisustettu kullalla ja hopealla.
Suurin osa mayoista sen sijaan vaihtoi kultaan muiden Mesoamerikan kansojen kanssa ja käytti sitä maksuvälineenä, lahjoina ja kunnioituksen osoituksena. Mayat valmistivat kullasta muun muassa zoomorfisia kappaleita, riipuksia, kelloja ja hahmoja, jotka oli valettu tietyllä vahaprosessilla. Tutkijat ovat löytäneet myös kullasta tehtyjä vasaralevyjä, joissa oli kuvattu mytologisia kohtauksia ihmisuhreista ja sodankäynnistä.
Atsteekkikulta on peräisin Oaxacan ja Guerreron alueilta, jotka olivat atsteekkien hallinnassa. Raaka kulta tuotiin pölynä ja harkkoina atsteekkien valtakuntaan. Lisäksi näiden alueiden hallitsijat antoivat kultaesineitä atsteekkien keisarille kunnianosoituksena. Itse asiassa oli tavallista, että kultatyöntekijät Oaxacasta matkustivat atsteekkien pääkaupunkiin toimiakseen kultaseppänä.
1500-luvun lopulla, kun Euroopan suurvallat, kuten espanjalaiset, lähtivät Amerikkaan, kultaa louhittiin alueella, joka ulottui nykypäivän Meksikosta Pohjois-Argentiinaan, Boliviaan ja Chilen keskiosaan.
Uskotaan, että kullan louhinta alkoi Perun ylängöllä tuhansia vuosia sitten. Tieto kullan louhinnasta ja sen toiminnasta levisi sitten pohjoiseen alueille, jotka kattavat nykypäivän Ecuadorin, Kolumbian, Panaman ja Costa Rican.
Asteekit käyttivät eri menetelmiä kultansa louhimiseen. Yleisin menetelmä oli placer -louhinta, jossa joen pohjan hiekka pestiin erityisessä astiassa, jolloin kultahiukkaset (joilla on suurempi tiheys) laskeutuivat pohjalle. Tämä on yleisin tapa, jolla ihmiset keräsivät kultaa ympäri maailmaa, eivätkä asteekit olleet poikkeus.
Tätä menetelmää käytettiin enimmäkseen, joissa alueilla, jotka sijaitsevat nykypäivän Oaxacassa, Guerrerossa ja Michoacanissa. Asteekit käyttivät juoksevan veden energiaa huuhtoakseen kultaa joen hiekasta ja kivistä.
Todisteita erittäin kehittyneistä “sulkuoperaatioista” on myös löydetty asteekkien miehittämältä alueelta. Se ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon kullan määrä, jonka he pystyivät keräämään. Sadekauden aikana alavirtaan kulkenut kulta jäi loukkuun kiviin ja louhittiin kuivina vuodenaikoina.
Tutkijat ovat myös löytäneet kaivospaikkoja, joissa varhaiset työntekijät kaivoivat ja käsittelivät kultaa kovasta kivestä ja muinaisista jokikanavista.
Aiheeseen liittyviä uutisia
