Palkittu yhtenä alamme vahvimpina – Suomen Kultareservi Oy
Kullan louhiminen on viime vuosina tullut vaikeammaksi, sillä niin sanottu helppo kulta on jo louhittu ja kaivosten pitää kaivaa entistä syvemmälle löytääkseen kultaa. Kullan louhinnalla on monia ympäristölle haitallisia vaikutuksia, minkä takia kullan kierrättäminen on nykyään tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.
Tässä artikkelissa katsomme kullan kaivamiseen liittyviä huonoja puolia ja kerromme, miksi kullan kierrättäminen on tärkeää.
Kullan louhinnalla on monia negatiivisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteisöihin. Kullan louhinta on nykyään paitsi vaikeampaa, myös kalliimpaa ja haitallisempaa kuin aikaisemmin, minkä takia kullan kierrättäminen on suositeltavaa ja haluttua.
Alla olemme katsoneet, millaisia negatiivisia vaikutuksia kullan louhinnalla on.
Yksi kaivostoiminnan suuri ongelma on, että se voi johtaa vakavaan maaperän saastumiseen. Melko usein kullan louhinnassa siirretään ja käsitellään suuria määriä maaperää, jonka lisäksi kaivostoiminnassa käytetään säännöllisesti monia haitallisia kemikaaleja arvokkaiden mineraalien erottamiseksi maaperästä.
Nämä kemikaalit voivat puolestaan päätyä maaperään ja saastuttaa sitä merkittävästi, mikä tarkoittaa myös sitä, että monet maaperässä olevat hyönteiset ja muut mikro-organismit voivat kuolla pois.
Jos maaperä saastuu kaivosprosesseissa, myös pohjaveden laatu on vaarassa. Sateiden kautta maaperän epäpuhtaudet huuhtoutuvat ennemmin tai myöhemmin maaperän läpi ja saastuttavat pohjaveden.
Tämä on melko suuri ongelma, koska vedestä tulee lähitulevaisuudessa varsin niukka luonnonvara ilmaston lämpenemisen vuoksi ja meidän tulee yrittää suojella vettämme mahdollisimman hyvin.
Siksi varsinkin sellaisilla alueilla, joilla vedestä on pulaa, hallitukset voivat kieltää kaivoskäytännöt varmistaakseen puhtaan veden saannin paikalliselle väestölle.
Kaivostoiminta voi myös edistää metsien katoamista. Koska suuria maa-alueita on käytettävä kaivosprosesseihin, suuria määriä puita on kaadettava.
Metsien hävittämisen myötä kasvihuonekaasuja vapautuu ilmakehämme, mikä myös edistää ilmaston lämpenemistä pitkällä aikavälillä. Näin ollen kaivostoiminta ei ole pelkästään haitallista paikalliselle kasvistolle ja eläimistölle, vaan se voi myös nopeuttaa ilmastonmuutosta.
Toinen kaivostoiminnan haittapuoli on se, että se voi myös johtaa luonnonvarojen ehtymiseen. Monet kaivostoiminnalla louhittavat luonnonvarat ovat uusiutumattomia, ja ennemmin tai myöhemmin arvokkaat luonnonvarat loppuvat.
Siksi tarvitsemme ennemmin tai myöhemmin oikean vaihtoehdon tavanomaiselle kaivostoiminnalle, koska louhittavia luonnonvaroja ei yksinkertaisesti ole jäljellä.
Siksi hallitusten ympäri maailmaa tulisi käyttää runsaasti rahaa tutkimukseen ja kehitykseen löytääkseen kaivostoiminnalle sopivia vaihtoehtoja, jotta meidän ei enää tarvitse louhia fossiilisia luonnonvaroja maasta tulevaisuudessa.
Koska kaivostoiminta edellyttää suurten maa-alueiden käyttöä ja usein myös merkittävää metsäkatoa, myös monien eläinten ja kasvien elinympäristöt tuhoutuvat.
Tämä tarkoittaa, että monet eläimet joutuvat siirtymään muualle selviytyäkseen. Kasvit eivät kuitenkaan voi siirtyä niin helposti, ja siksi näiden kasvien populaatiot voivat laskea huomattavasti.
Kaivostoimintaan liittyvän elinympäristön tuhoutumisen myötä monet lajit voivat myös kuolla sukupuuttoon. Monet eläimet ja kasvit ovat tottuneet luonnolliseen ympäristöönsä, koska ne ovat kehittyneet niissä tuhansia tai jopa miljoonia vuosia.
Siksi monet näistä organismeista eivät välttämättä pysty sopeutumaan uusiin elinoloihin kunnolla, ja kaivostoiminta voi muodostaa merkittävän uhan niiden olemassaololle.
Jos liian monien eläinten ja kasvien populaatiot putoavat kaivostoimintaan liittyvien elinympäristöjen tuhoutumisen vuoksi, on myös mahdollista, että se ennemmin tai myöhemmin lisää merkittävästi biologisen monimuotoisuuden vähenemistä.
Tämä voi johtaa tilaan, jossa pieni määrä lajeja hallitsee kokonaisia alueita ja yhä useammat lajit voivat tulla uhanalaisia tai kuolla sukupuuttoon ajan myötä.
Välttääkseen merkittävän biologisen monimuotoisuuden häviämisen, hallitusten ympäri maailmaa tulisi varmistaa, että ne ottavat käyttöön asianmukaiset määräykset suojellakseen riittävästi paikallisen kasviston ja eläimistön luonnollisia elinympäristöjä.
Kaivostoiminnan myötä myös maanvyöryjen riski kasvaa merkittävästi. Tämä johtuu siitä, että suuria määriä maaperää on siirrettävä arvokkaiden luonnonvarojen erottamiseksi maasta.
Maaperä puolestaan menettää runsaasti vakautta ajan myötä ja maanvyörymien todennäköisyys kasvaa. Lisäksi kaivostoimintaan liittyvän metsäkadon myötä maaperä muuttuu myös epävakaammaksi.
Kaikki tämä lisää maanvyöryjen mahdollisuutta, mikä voi olla varsin haitallista paikalliselle väestölle, koska maanvyörymät voivat tuhota monia taloja ja myös paikallisen väestön toimeentulon.
Toinen kaivostoiminnan ongelma on, että se voi myös ajan myötä johtaa vakavaan ekologiseen epätasapainoon. Koska monet eläimet ja kasvit menettävät luonnollisen elinympäristönsä kaivoskäytäntöjen vuoksi, niiden määrä laskee ja aiheuttaa epätasapainoa.
Petoeläinten ja saaliseläinten välinen tasapaino voi puolestaan muuttua luonnottomalla tavalla ja ajan myötä ekosysteemit voivat ennemmin tai myöhemmin mennä vinkkeliin.
Äärimmäisissä tapauksissa kokonaisia ekosysteemejä voi hallita vain muutama laji, kun taas monet muut lajit voivat kuolla paikallisesti sukupuuttoon pitkällä aikavälillä.
Monissa kaivoksissa eri puolilla maailmaa, erityisesti köyhissä kehitysmaissa, myös paikallisen väestön työolot ovat melko huonot. Monilla alueilla kaivostoiminta on tärkein teollisuudenala ja tarjoaa eniten työpaikkoja.
Kaivosyhtiöt tietävät kuitenkin usein, että paikalliset luottavat näihin töihin selviytyäkseen, ja siksi näiden yritysten ei tarvitse huolehtia työntekijöidensä hyvästä kohtelusta. Itse asiassa ihmisten on usein työskenneltävä näissä kaivoksissa melko pitkiä tunteja. Monet heistä eivät edes käytä asianmukaisia suojavarusteita. Lisäksi työntekijät ansaitsevat usein alhaisia palkkoja.
Suojellakseen näitä työntekijöitä suurten kaivosyhtiöiden hyväksikäytöltä näiden maiden hallitusten tulisi ottaa käyttöön vähimmäispalkkoja ja muita säännöksiä, joilla pyritään parantamaan kaivosten yleistä turvallisuutta.
Kaivostoiminta on myös melko vaarallista. Itse asiassa monet kaivosalalla työskentelevät ihmiset menettävät henkensä joka vuosi. Etenkin köyhissä kehitysmaissa työolot kaivoksissa ovat usein melko huonot ja turvatoimet ovat usein riittämättömiä tai jopa olemattomia.
Alkuperäiskansat saattavat joutua jättämään kotinsa Kaivostoiminta merkitsee usein myös sitä, että huomattava määrä alkuperäiskansoja joutuu jättämään kotinsa. Joillakin planeettamme syrjäisillä osilla asuu edelleen alkuperäiskansoja, jotka elävät luonnon mukaisesti eivätkä harjoita modernia länsimaista elämäntapaa ollenkaan.
Näille ihmisille luonto on heidän kotinsa, eivätkä ihmiset voisi edes kuvitella elävänsä erilaista elämää.
Jos suuret kaivosyhtiöt kuitenkin ostavat nämä maa-alueet, on mahdollista, että alkuperäiskansojen heimot joutuvat jättämään kotinsa ja siirtymään suurempiin kaupunkeihin.
Todennäköisesti nämä ihmiset eivät kuitenkaan koskaan tule olemaan tyytyväisiä kaupunkielämään, koska he olivat tottuneet asumaan planeettamme syrjäisillä alueilla eivätkä todennäköisesti pysty sopeutumaan uusiin olosuhteisiin asianmukaisella tavalla.
Yleisesti ottaen kaivostoimintaa koskevat säännöt ja määräykset ovat melko löyhiä monissa maissa ympäri maailmaa. Työntekijöitä voidaan riistää melko helposti ja kansainväliset kaivosyhtiöt voivat ostaa suuria maa-alueita ilman valtion virallista lupaa.
Ympäristömme suojelemiseksi ja myös paikallisen väestön yleisten olosuhteiden parantamiseksi on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että näitä säännöksiä tiukennetaan.
Kaivostoiminta merkitsee usein myös merkittäviä terveysongelmia paikallisille kaivostyöläisille. Usein kaivostyöläisten on työskenneltävä vaarallisissa olosuhteissa, ja monesti kaivokset vain romahtavat ja hautaavat kaivostyöläisiä.
Lisäksi joissakin maissa käytetään säännöllisesti haitallisia kemikaaleja, kuten elohopeaa, jalometallien erottamiseksi maasta. Näiden aineiden käyttö voi olla varsin haitallista työntekijöiden terveydelle, koska se voi aiheuttaa syöpää ja useita muita terveysongelmia.
Monissa maissa, joissa ihmisten työllistämistä kaivoksissa koskevat säännöt ja määräykset ovat löyhät, on olemassa myös merkittävä riski siihen, että lapsia käytetään hyväksi ja heidät pakotetaan työskentelemään näissä kaivoksissa koulun käymisen sijaan.
Tämä puolestaan voi johtaa näiden lasten vakavaan koulutuksen puutteeseen, mikä todennäköisesti vangitsee heidät köyhyyteen myöhemmin elämässään.
Siksi hallitusten ympäri maailmaa tulisi pyrkiä toimenpiteisiin lieventääkseen lapsityövoiman käyttöä kaivosteollisuudessa ja tarjotakseen lapsille paremmat tulevaisuudennäkymät.
Kaivostoiminta ei myöskään ole kestävää pitkällä aikavälillä. Useimmat louhittavat luonnonvarat ovat uusiutumattomia, ja ne ehtyvät ennemmin tai myöhemmin.
Jossain vaiheessa kaivostoimintaan ryhtyminen ei yksinkertaisesti ole taloudellisesti enää järkevää ja siksi kaivostoimintaa voidaan pitää lyhyen tähtäimen ratkaisuna enemmän kuin pitkän tähtäimen suunnitelmana.
Kullan kierrättäminen auttaa ehkäisemään kaivostoiminnan aiheuttamia ongelmia. Mitä enemmän kultaa kierrätetään sen sijaan, että aina käännyttäisiin uuden kullan puoleen, sen enemmän yllä esiteltyjä kaivostoiminnan aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä.
Voit myös itse kierrättää kultaa myymällä vanhat kultakorut ja -esineet esimerkiksi meidän kauttamme. Tämä onnistuu helposti tilaamalla myyntipakkauksen suoraan kotiin tai tulemalla paikan päälle kun vierailemme kaupungissasi.
Aiheeseen liittyviä uutisia
