”Asiakas meinasi pyörtyä” – Suomen Kultareservin toimitusjohtaja Sebastian Rasimus muistelee haastattelussa.
Nykyään valuutta on kaikille tuttu käsite. Jokaisella maalla on oma valuutta, jolla maksetaan tuotteista ja palveluista. Tuttuja valuuttoja ovat esimerkiksi euro, punta, dollari ja jeni. Mutta mistä valuutta sai alkunsa ja mikä on valuuttaa? Entä mihin fiat raha perustuu ja mitä se oikein on?
Ensimmäistä kertaa valuuttaa käytettiin muinaisessa Egyptissä. Tuona aikana valuutta oli kuitti, joka edusti yksilön oikeutta hakea viljaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun valuuttaa käytettiin arvon säilyttäjänä ja sen takana oli jonkinlainen omaisuus (tässä tapauksessa vilja).
Arvon säilyttäminen antoi kuitille (valuutalle) merkittävän edun valuuttaa edeltävään vaihtokauppajärjestelmään verrattuna. Valuutan arvoa pidettiin vakaana, koska valtion viranomaiset loivat sen ja tukivat sitä. Toisin sanoen yksilöiden oli paljon vaikeampaa manipuloida tavaroidensa tai palveluidensa arvoa, ja oli helpompi päästä yhteisymmärrykseen tavaran tai palvelun arvosta.
Myöhemmin erilaisia seteleitä ja kolikoita otettiin käyttöön ja niistä muodostui kunkin maan oma valuutta. Jokainen maa kehitti oman valuuttansa elinkustannusten ja elintasonsa mukaisesti omilla aloillaan.
Kun puhutaan valuutasta, on tärkeää mainita myös kultastandardi. Yksinkertaisimmillaan kultastandardi on rahajärjestelmä, joka sitoo valuutan arvon suoraan kultaan. Siksi valuutta voidaan vaihtaa tiettyyn määrään kultaa, ja valtio takaa sen.
Oliko kulta mahdollisesti oikeasti se mikä voitaisi julistaa maailman vanhimmaksi valuutaksi? Sillä ennen kuin ”valuutta” sai oikean käytännön, teki kulta kaiken, minkä nykyiset rahavaluutat tekevät. Kullalla (ja muilla jalometalleilla) käytiin kauppaa, aivan jokaisesta asiasta palveluiden ja tavaroiden hankkimista varten.
Kulta on historiallisesti ollut yksi suosituimmista vaihtovälineistä, joka on ollut erittäin tehokas arvoa varastoiva omaisuuserä. Nykymaailmassa kultaa nähdään paljon harvemmin kuin seteleitä ja kolikoita. Sijoittajat ja rahoitusanalyytikot pitävät kultastandardia kuitenkin edelleen tärkeänä, vaikka se ei ole enää käytössä.
Lue lisää: Kullan hinta tänään: Ajankohtainen hintaseuranta
Fiat-raha on valtion liikkeeseen laskema valuutta, jonka takana ei ole fyysistä hyödykettä, kuten kullalla tai hopealla, vaan sen liikkeeseen laskenut hallitus. Fiat-rahan arvo johdetaan kysynnän ja tarjonnan välisestä suhteesta ja liikkeeseenlaskijan vakaudesta, eikä sitä tukevan hyödykkeen arvosta. Useimmat nykyaikaiset paperivaluutat ovat fiat-valuuttoja, mukaan lukien Yhdysvaltain dollari, euro ja muut suuret globaalit valuutat.
Fiat-valuutta syntyi, kun hallitukset löivät kolikoita arvokkaasta fyysisestä hyödykkeestä, kuten kullasta tai hopeasta, tai painoivat paperirahaa. Fiat on kuitenkin vaihtamaton, eikä sitä voida lunastaa vain siksi, että sen taustalla ei ole hyödykettä.
Koska fiat-raha ei ole sidottu fyysisiin varoihin, kuten kansalliseen kulta- tai hopeavarastoon, se on vaarassa menettää arvoaan inflaation seurauksena tai jopa muuttua arvottomaksi hyperinflaation sattuessa. Joissakin pahimmissa hyperinflaation tapauksissa, kuten Unkarissa heti toisen maailmansodan jälkeen, inflaatiovauhti voi jopa kaksinkertaistua yhdessä päivässä.
Lisäksi tulee huomata, että jos ihmiset menettävät uskonsa maan valuuttaan, rahalla ei ole enää arvoa. Tämä eroaa paljon esimerkiksi kullan takaamasta valuutasta: sillä on luontaista arvoa, koska kullan kysyntä koruissa ja koristeissa sekä elektroniikkalaitteiden, tietokoneiden ja ilmailuajoneuvojen valmistuksessa on suuri.
Fiat-rahan hyvät ja huonot puolet Alla katsomme tarkemmin fiat-rahan hyviä ja huonoja puolia.
Fiat-raha toimii hyvänä valuuttana, jos se pystyy hoitamaan ne tehtävät, joita kansantalous vaatii: tallentaa arvoa, tarjota numeerisen tilin ja helpottaa vaihtoa. Sitä on myös kustannustehokkaampaa tuottaa kuin hyödykkeeseen suoraan sidottu valuutta.
Fiat-valuutat nousivat tunnetuksi 1900-luvulla osittain siksi, että hallitukset ja keskuspankit yrittivät suojata taloutensa suhdannekierron luonnollisten nousukausien ja laskujen pahimmilta vaikutuksilta. Koska fiat-raha ei ole niukka tai kiinteä resurssi (kuten kulta), keskuspankeilla on paljon enemmän vaikutusta sen tarjontaan, mikä antaa niille vallan hallita taloudellisia muuttujia, kuten luottotarjontaa, likviditeettiä, korkoja ja rahan nopeutta. Esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankilla on kaksoismandaatti pitää työttömyys ja inflaatio alhaisena.
Vuoden 2007 asuntolainakriisi ja sitä seurannut talousromahdus kuitenkin hillitsivät uskoa siihen, että keskuspankit voisivat välttää taantumia tai vakavia taantumia säätelemällä rahan tarjontaa. Esimerkiksi kultaan sidottu valuutta on yleensä vakaampi kuin fiat-raha, koska kultaa on saatavilla rajoitetusti.
Zimbabwe on hyvä esimerkki pahimmasta hyperinflaation skenaariosta 2000-luvun alussa. Ratkaisuna vakaviin taloudellisiin ongelmiin, maan keskuspankki alkoi painaa rahaa huimaa vauhtia, mikä johti hyperinflaatioon. Asiantuntijoiden mukaan valuutta menetti tänä aikana 99,9 % arvostaan. Hinnat nousivat nopeasti ja kuluttajat joutuivat kantamaan mukanaan rahakasseja ostaakseen perustarvikkeita.
Kriisin huipulla Zimbabwen hallitus joutui laskemaan liikkeeseen 100 miljardin Zimbabwen dollarin setelin. Lopulta ulkomaisia valuuttoja käytettiin laajemmin kuin Zimbabwen dollaria.
Hyperinflaation riski on aina olemassa, kun maa painaa omaa valuuttaansa, mutta useimmat kehittyneet maat ovat kokeneet vain maltillisia inflaatiota. Itse asiassa jatkuva alhainen inflaatio nähdään positiivisena talouskasvun ja investointien vauhdittajana, koska se rohkaisee ihmisiä laittamaan rahansa töihin sen sijaan, että ne jäävät käyttämättä ja menettävät ostovoimaa ajan myötä.
Suhteellisen vahva ja vakaa valuutta ei ole vain useimpien nykyaikaisten keskuspankkien tehtävä, vaan nopeasti devalvoitunut valuutta on haitallista kaupankäynnille ja rahoituksen saamiselle. Itse asiassa hyperinflaatioita on esiintynyt kautta historian, vaikka raha perustui jalometalleihin: kaikki nykyajan hyperinflaatiot ovat alkaneet reaalituotantotalouden perusteellisesta romahtamisesta ja/tai maan poliittisesta epävakaudesta.
Toisin kuin hyödykepohjainen raha, kuten kultakolikot, fiat-rahaa tukee täysin täysi usko ja luottamus sen liikkeeseen laskeneeseen hallitukseen. Yksi syy tähän on se, että hallitukset vaativat, että maksat verot sen myöntämillä fiat-rahoilla. Koska kaikkien on maksettava veroja tai he saavat muuten kovia rangaistuksia tai vankeutta, ihmiset hyväksyvät sen vastineeksi. Muut rahateoriat, kuten luottoteoria, viittaavat siihen, että koska kaikki raha on luottovelkasuhde, ei ole väliä, onko rahan taustalla mitään arvon ylläpitämiseksi.
Ennen 1900-lukua useimmat maat käyttivät jonkinlaista kultastandardia tai hyödykkeen tukea. Kansainvälisen kaupan ja rahoituksen laajuuden kasvaessa kaivoksista ja keskuspankkiholveista tuleva rajallinen kultamäärä ei kuitenkaan pystynyt pysymään syntyvän uuden arvon mukana, mikä aiheutti vakavia häiriöitä maailmanlaajuisille markkinoille ja kaupalle.
Fiat-raha antaa hallituksille enemmän joustavuutta hallita omaa valuuttaansa, määrittää rahapolitiikkaa ja vakauttaa globaaleja markkinoita. Se mahdollistaa myös murtovarantopankkitoiminnan, jonka avulla liikepankit voivat moninkertaistaa käytettävissä olevan rahamäärän vastatakseen lainanottajien kysyntään.
Lähes jokaisessa maassa on nykyään laillinen maksuväline, joka on fiat-rahaa. Vaikka voit ostaa ja myydä kultaa ja kultakolikoita, niitä käytetään harvoin vaihdossa tai jokapäiväisiin ostoihin, ja ne ovat yleensä enemmän keräily- tai spekulatiivisia hyödykkeitä. Kryptovaluutat, kuten Bitcoin, ovat nousseet viime vuosikymmenen aikana haasteeksi fiat-valuuttojen inflaatiolle, mutta lisääntyneestä kiinnostuksesta ja omaksumisesta huolimatta nämä virtuaaliset varat eivät näytä olevan “rahaa” perinteisessä merkityksessä.
Aiheeseen liittyviä uutisia
