Palkittu yhtenä alamme vahvimpina – Suomen Kultareservi Oy
Kultaa on kaikkialla. Oletkin varmaan tottunut näkemään kultaa harkkojen ja korujen muodossa, mutta tiesitkö, että sitä voi olla jopa syömässäsi ruoassa?
Kulta on yksi tärkeimmistä alkuaineista, ja se on ollut kautta aikojen myös yksi arvokkaimmista jalometalleista. Se on toiminut maksuvälineenä, arvoesineenä, rakennusmateriaalina, elektroniikkatavaroiden materiaalina sekä jopa reumalääkityksessä.
Isojen kultaharkkojen ja kultaesineiden lisäksi kultaa löytyy myös hieman toisenlaisessa muodossa, lehtikultaisena. Kulta on materiaalina hyvin pehmeää, helposti taottavaa ja venyvää. Esimerkiksi pienestä, yhden gramman kultakuulasta (vain vaivaiset 5 mm halkaisijaltaan) saa tehtyä jopa neljä neliömetriä lehtikultaa.
Lehtikulta on se kullan muoto, jota olet nähnyt eniten ja useimmiten elämäsi aikana. Lehtikultaa on siis käytössä useissa eri tarkoituksissa, ja voit löytää sitä muun muassa ruoasta lisäaineena (E175) tai suoraan sellaisenaan käytettynä, esimerkiksi jälkiruokien koristeena. Naisille tuttuja saattaa olla lehtikultaiset kosmetiikkatuotteet tai esimerkiksi ylelliset “lehtikultanaamiot”. Lisäksi lehtikultaa on käytetty kautta aikojen erilaisten rakennusten, monumenttien tai taide-esineiden pinnoilla. Muun muassa useimpien iäkkäimpien maalausten kehykset ovat päällystetty lehtikullalla.
Lehtikullasta on meille suomalaisille varmasti tutuin esimerkki Helsingissä olevan, Uspenskin katedraalin lehtikullatut kupolit. Vaikka kupolit ovatkin kooltaan aikamoiset, on niiden pintoihin käytetty vain vaivaiset muutamakymmen gramma kultaa. Mutta mitä tämä lehtikulta oikein on? Onko sillä minkäänlaista arvoa? Lue eteenpäin, niin kerromme lisää.
Lehtikullan alkuperä on yleensä tuntematon. Aito, keltakultainen lehtikulta on useimmiten noin 91.7 prosenttisesti aitoa kultaa, eli noin 22 karaattia pitoisuudeltaan. Lisäksi lehtikultaa on tarjolla myös valkokultaisena, jolloin tämä hopean väriin taittava lehtikulta on suunnilleen 50 prosenttisesti puhdasta kultaa. Muina metalleina valkokultaisessa seoksessa voi olla mm. hopeaa ja tinaa. Lehtikulta siis valmistetaan aidosta kullasta, joka ensin valssataan suurten metallirullien läpi ja sitten taotaan erittäin ohuiksi kultalehdiksi. Yhden millimetrin paksuisessa lehtikultapinossa on päällekkäin noin 6000 kappaletta ohutta kultalehteä! Miten siis tarkkaan ottaen pienistä aidoista kultapaloista valmistuu lehtikultaa? Ensin sitä valmistava tehdas ostaa pankista aitoja kultahelmiä, jotka sulatetaan pieneksi, esimerkiksi vajaan kilon, painoiseksi harkoksi. Tätä harkkoa kaulitaan, uudestaan ja uudestaan, kunnes siitä tulee mikromaalisen ohutta. Tämän jälkeen näitä ohuita lehtikultalevyjä taotaan vielä tuntikausia tietokoneavusteisella vasaralla. Tuloksena on hiuksenhienoja aitokultaisia kultalehtiä. Jos ottaisit yhden näistä levyistä sormiesi väliin ja hieroisit sitä hetken, olisi se hetkessä haihtunut näkymättömiin. Näin herkkää lehtikulta on, vaikkakin se on valmistettu yhdestä kestävimmistä olemassa olevista jalometalleista.
Tiesitkö, että kulta on myös syötäväksi soveltuvaa. Tällöin sen täytyy olla mahdollisimman puhdasta, täyttä 23 tai 24 karaatin kultaa pitoisuudeltaan. Lehtikulta on hyvin suosittua ruokamaailmassa kulinaristien keskuudessa. Siitä ei koidu ihmiselimistölle negatiivisia vaikutuksia, eikä toisaalta elimistö myöskään hyödy sen käytöstä millään tavalla, sillä se on biologisesti reaktiokyvytöntä. Tämän takia se ei imeydy vatsassa tai suolistossa elimistön käyttöön. Lehtikulta kulkee siis ruoansulatusjärjestelmän läpi sellaisenaan, joten ainoaksi käyttötarkoitukseksi elintarviketeollisuudessa muodostuu sen käyttö ruokien koristelussa.
Kullalla on suuri arvo tilavuuteensa nähden, pieninkin määrä kultaa edustaa suurta määrää rahaa ja ostovoimaa. Esimerkiksi pienen, yhden puhtaan kultagramman (24 karaattia, 99,9% kultaa), hinta on vaihdellut 40 euron molemmin puolin viime vuosien aikana. Katsotaanpa vertailuksi yhden lehtikultaisen, yleensä 8×8 senttimetrin kokoisen, hiuksenhienon lehden ostohintaa: noin kolme euroa.
Esimerkiksi yhden neliömetrin kokoisen alueen peittämiseksi tarvitaan noin 0,25g puhdasta kultaa. Kullan hinnaksi muodostuu reilu 10 euroa. Mutta yhden lehtikultagramman hinta on noin 150–200 euron välimaastossa. Tämä on selkeästi korkeampi summa kuin vastaavan painoisen kultapalan hinta. Mistä hintaero siis johtuu? Aikaisemmin kävimme läpi lehtikullan valmistustapaa, josta kävi ilmi, kuinka monivaiheinen prosessi todellisuudessa lehtikullan valmistaminen on. Hintaero johtuu siis lehtikullan työstämisestä ja valmistuksesta johtuvista kuluista. Samalla tavalla kuin kultasormuksen raaka-aine hinta on eri kuin valmiiksi hiottu vihkisormus.
Jos sinulla sattuu olemaan hallussasi tietty määrä käyttämättömiä lehtikultalehtiä, ovatko nämä yhtä lailla perinteisten kultaesineiden arvoisia? Se riippuu kahdesta eri tekijästä:
Lehtikullassa käytetyn kullan karaattimäärästä eli sen kultapitoisuudesta (joka on lähes mahdoton vahvistaa) Usein lehtikulta on valmistettu 22 karaatin (91.7 %) kullasta, mutta poikkeuksia löytyy. Usein lehtikultavihkoihin on merkitty sen käyttämän kullan karaattimäärä. Jo lehtikullalla päällystettyjen esineiden, esimerkiksi puisten tauluraamien, kullan pitoisuutta on vaikea arvioida. Lisäksi tällaisten esineiden sisältämän kullan määrä on minimaalisen pieni, ja kullan erottelu niistä olisi joko mahdotonta tai niistä saatavan kullan määrä myyntitarkoitusta varten olisi minimaalisen pieni.
Lehtikultamäärän painosta Koska vain muutama gramma kultaa voidaan työstää tarpeeksi isoksi, käytettävän kokoiseksi lehtikultaiseksi lehdeksi, paketti, jossa on satoja kultalehtiä voi painaa hyvin vähän. Todellisuudessa harvalta löytyy suuria määriä lehtikultaa, sillä yhden lehtikultalevyn paino on mikromaalinen ja tarvitsisit käytännössä satoja lehtiä saadaksesi kokoon myytävän määrän lehtikultaa. Vertailuksi: Noin 200 kappaleesta lehtiä muodostuu keskimäärin 1 gramma kultaa. Lehtikultaa myydään lehtikultakirjasina ja yhdessä kirjasessa on yleensä 25 lehtikultalehteä. Käytännössä tämän määrän yhteispaino olisi noin 0,125 grammaa.
Vaikkakin kyseiset esineet sisältävät aitoa kultaa, on niiden kullan vaihtaminen rahaksi yleensä mahdotonta. Lehtikullalla päällystetyt esineet ovat 99 % muuta materiaalia, esimerkiksi puiset taulujen raamit tai metallipatsaat. Hyvä on myös huomata, että kultadublee, tutummin kissankultaiset, esineet ja korut kuuluvat myös samaan kategoriaan. Aito kulta näistä esineistä löytyy vain ohuen ohuena pinnoituksena ja sen erottaminen olisi joko mahdotonta tai hyvin hintavaa, ja siten hyvin epäkäytännöllistä. Usein myös kullatut esineet ovat pinnoitettu erilaisten kemikaalien avuin tai niiden kiinnittämiseen on käytetty painemenetelmiä, jolloin kulta on jo sulautunut toisen metallin sekaan, ja siten enää vaikeasti eroteltavissa.
Niin kuin aikaisemmin mainitsemastamme esimerkistä huomasimme, pienenkin alueen peittämiseen tarvitaan useita satoja kultalehtiä. Mutta nämä pari sataa lehtikultalehteä saattaa sisältää kultaa vain hyvin pienen määrän verran.
Aiheeseen liittyviä uutisia
