Kullan louhinta – Miten kultaa louhitaan ja miksi se on muuttumassa

Kullan louhinta on ollut osa ihmiskunnan historiaa jo tuhansien vuosien ajan. Se on muovannut kokonaisia yhteiskuntia ja jättänyt jälkensä maapallon ekosysteemeihin, kulttuureihin ja talousjärjestelmiin. Mutta miten kultaa oikeastaan louhitaan nykypäivänä? Ja miksi kierrätys ja vastuullisuus ovat nousseet tärkeäksi osaksi keskustelua?

Missä kultaa louhitaan?

Kultaa louhitaan ympäri maailmaa. Suurimpia tuottajamaita ovat Kiina, Australia, Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada. Suurimmat kaivokset tuotantomääriltään ovat mm.:

• Grasberg (Indonesia)
• Muruntau (Uzbekistan)
• Pueblo Viejo (Dominikaaninen tasavalta)
• Carlin Trend (USA)
• Olimpiada (Venäjä)

Kultaa löytyy niin vuoristoista, jokilaaksoista kuin syvältä maan uumenistakin. Kaivostekniikka riippuu aina esiintymän geologisista ominaisuuksista.

Kullan louhintamenetelmiä

Kovan kiven louhinta

Suurin osa maailman kullasta saadaan kovakiviesiintymistä joko avolouhoksina tai maanalaisina kaivoksina. Esimerkiksi Fort Knox (Alaska) ja Goldstrike (Nevada) ovat merkittäviä esimerkkejä. Tämä vaatii massiivista infrastruktuuria ja syvälle ulottuvaa louhintaa, joka vaatii työturvallisuutta ja ilmastointia jopa 3,9 kilometrin syvyyksiin.

Paikkalouhinta ja ruoppaus

Sijoitusesiintymistä louhittava kulta saadaan usein ruoppaamalla ja veden avulla. Kullan tiheys mahdollistaa sen erotuksen muusta materiaalista mekaanisesti, esimerkiksi sulkulaatikon tai keinulaatikon avulla.

Panorointi ja keinulaatikko

Pienimuotoisessa kaivannassa käytetään edelleen klassista kullanhuuhdontaa. Vesi, painovoima ja astian liike erottavat kullan tehokkaasti kevyemmästä maa-aineksesta. Keinulaatikko on kehitetty samaan tarkoitukseen mutta vähemmällä vedenkulutuksella.

Sivutuotelouhinta

Usein kulta ei ole kaivoksen päätuote. Esimerkiksi Bingham Canyonin kuparikaivoksessa (USA) saadaan sivutuotteena suuria määriä kultaa.

Jalostus ja prosessointi

Syanidiprosessi

Yleisin jalostusmenetelmä on natriumsyanidiliuoksella tehtävä uutto, jossa kulta erotetaan hienoksi jauhetusta kivestä ja saostetaan sinkin avulla. Menetelmä on tehokas mutta myös riskialtis ympäristölle.

Elohopeaprosessi

Pienkaivostoiminnassa, erityisesti kehittyvissä maissa, käytetään yllättävän paljon edelleen elohopeaa, vaikka sen terveys- ja ympäristöhaitat ovat vakavia. Tätä pyritään rajoittamaan kansainvälisellä yhteistyöllä.

Ympäristövaikutukset ja vastuullisuus

Kultakaivokset voivat aiheuttaa vakavia ympäristöhaittoja: maaperän pilaantumista, vesistöjen myrkyttymistä, metsien tuhoa ja hiilipäästöjen lisääntymistä. Vastuullinen louhinta tarkoittaa:

• Syanidittomien menetelmien kehittämistä
• Veden kierrätystä
• Työturvallisuuden takaamista
• Paikallisyhteisöjen mukaan ottamista

Kierrätys on kullan tulevaisuus

Kultaa löytyy nykyisin kaikkialta: elektroniikasta, hammasproteeseista, vanhoista koruista. Arviolta jopa 10 % maailman kullasta saadaan kierrättämällä elektroniikkaa.

Me Suomen Kultareservissä ostamme vanhoja koruja ja kultaesineitä ja toimitamme ne hiilineutraaliin jalostamoon, jossa ne puhdistetaan ja otetaan uudelleen käyttöön. Tilaamalla maksuttoman myyntipakkauksen voit osallistua vastuulliseen kultakiertoon helposti.

Tutustu myös:

• Kultakaivokset ja kaivostoiminta, paljon kultaa on maailmassa?
• Elohopean käyttö kultakaivoksissa pyritään lopettamaan: tässä syy
• Kullan hinta - mihin se perustuu?