Kullattu vai kultaa? Näin tunnistat aidon kullan

Moni yllättyy kuullessaan, että osa keltaiselta näyttävistä koruista ei ole oikeaa kultaa vaan ainoastaan kullattuja. Ulkonäkö voi hämätä, joten kullatun ja täyskultaisen esineen ero kannattaa tuntea, etenkin jos haluat myydä kultaa tai arvioida perintökorun arvoa.

Tässä artikkelissa käymme läpi, mistä tietää, onko koru kultaa: mitä leimat kertovat, mitä voit tarkistaa itse kotona ja miten kulta testataan luotettavasti. Jos etsit tietoa luonnonkullasta, kivistä tai hipuista, lue artikkeli kissankullan ja aidon kullan erottamisesta.

💡 Kullan tunnistus pähkinänkuoressa: Aloita leimasta (esimerkiksi 585 tai 750) ja tarkista, näkyykö kuluneista kohdista toista metallia. Magneetti- ja tiheystesti voivat paljastaa väärennöksen, mutta eivät todista aitoutta. Varmuuden saa ammattilaisen testillä, kuten XRF-analyysillä tai happotestillä.

Mitä kullattu tarkoittaa?

Kullattu esine on valmistettu jostain muusta metallista, kuten kuparista, messingistä tai hopeasta, ja sen pinnalle on lisätty ohut kerros kultaa. Kerros on usein vain muutamien mikrometrien paksuinen, eikä sillä ole käytännössä jälleenmyyntiarvoa kultana.

Kullatun esineen tunnistaa usein merkinnöistä:

• GP (gold plated) tai GEP (gold electroplated): sähkökemiallisesti kullattu esine.
• HGE (heavy gold electroplate): tavallista paksumpi kultaus, mutta silti pelkkä pinnoite.
• RGP (rolled gold plate) ja GF (gold filled, kultatäyte): kultakerros on puristettu perusmetallin pinnalle. Kerros on paksumpi kuin tavallisessa kultauksessa, mutta esine ei ole täyskultaa.
• Doublé tai Double: vanhemmissa koruissa yleinen merkintä, joka tarkoittaa kultapinnoitetta.
• 925 keltaisessa korussa: kyseessä on kullattu hopeakoru. Esine on aitoa hopeaa, mutta ei kultaa.

Huomaa myös yhdistelmämerkinnät, kuten ”18K GP”. Karaattiluku kertoo tällöin pinnoitteen pitoisuuden, ei koko esineen.

Leimat: ensimmäinen tarkistus

Aito kultakoru sisältää kultaa koko massassaan, ei pelkästään pinnassa. Pitoisuus merkitään yleensä leimaan, joka löytyy esimerkiksi sormuksen sisäpinnalta tai ketjun lukon läheltä. Leiman lukemiseen tarvitset hyvän valon ja suurennuslasin.

Yleisimmät pitoisuusleimat:

• 375 = 9 karaattia (37,5 % kultaa)
• 585 = 14 karaattia (58,5 % kultaa)
• 750 = 18 karaattia (75 % kultaa)
• 916 = 22 karaattia (91,6 % kultaa)
• 999 = 24 karaattia (99,9 % kultaa)

Suomessa myytävissä kultaesineissä on yleensä pitoisuusleiman lisäksi myös valmistajan nimileima. Merkinnöistä ja niiden tulkinnasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa kullan leimat, ja karaateista yleisesti artikkelissa mikä on karaatti.

Milloin leimaan ei voi luottaa?

Leima on hyvä lähtökohta, mutta ei todiste. Väärennetyissä ja halvoissa koruissa voi olla aidolta näyttävä 585- tai 14K-leima, vaikka esine on vain kullattu. Toisaalta vanhoista, korjatuista tai ulkomailla valmistetuista koruista leima voi puuttua kokonaan tai olla kulunut lukukelvottomaksi. Puuttuva leima ei siis tarkoita, ettei esine olisi kultaa.

Meille tulee kullattuja esineitä arvioitavaksi päivittäin, ja useimmiten asiakas ei yksinkertaisesti tiedä, onko esine kultaa vai kullattu. Varsinaisia väärennöksiä näemme harvemmin. Ne ovat yleensä ulkomailta peräisin olevia koruja, joissa on virheellinen kultaleima. Ota siis arvioon mukaan kaikki epävarmat esineet: usein juuri se koru, jota epäilet kullatuksi, osoittautuu aidoksi.

Kotitestit ja niiden rajat

Kotona voit tehdä muutaman nopean tarkistuksen. Ne voivat paljastaa kullatun tai väärennetyn esineen, mutta mikään niistä ei yksin todista, että esine on aitoa kultaa.

Tarkista kulumat

Kultaus kuluu ensimmäisenä kohdista, joihin kohdistuu eniten hankausta: sormuksen sisäpinnalta, lukon ympäriltä, ketjun lenkeiltä ja reunoilta. Jos näissä kohdissa näkyy punertavaa, harmaata tai hopeanväristä metallia, esine on todennäköisesti kullattu. Täyskultainen koru on samaa väriä koko materiaalin läpi.

Värjääkö koru ihon?

Jos koru jättää iholle vihreän tai mustan jäljen, sen metallissa on todennäköisesti runsaasti kuparia tai muita epäjaloja metalleja. Tämä on vihje, ei todiste: myös matalan karaatin kultaseokset voivat joskus värjätä ihoa, koska niissä on paljon kuparia.

Tarttuuko kulta magneettiin?

Ei tartu. Kulta ei ole magneettinen, joten jos koru tarttuu voimakkaasti magneettiin, sen sisällä on lähes varmasti rautaa, nikkeliä tai terästä. Käytä vahvaa neodyymimagneettia, sillä tavallinen jääkaappimagneetti on liian heikko.

Testi toimii kuitenkin vain yhdensuuntaisesti. Myös messinki, kupari, hopea ja alumiini ovat ei-magneettisia, joten se, ettei koru tartu magneettiin, ei vielä todista mitään. Testaa ketjua tai korun runkoa, älä lukkoa: lukoissa on usein teräsjousi myös aidoissa kultakoruissa.

Kullan ominaispaino eli tiheystesti

Kulta on hyvin raskas metalli. Puhtaan kullan tiheys on noin 19,3 g/cm³, 18 karaatin kullan noin 15–16 g/cm³ ja 14 karaatin kullan seoksesta riippuen noin 13–14,5 g/cm³. Tiheyden voi mitata kotona tarkalla vaa'alla (0,01 g):

1. Punnitse esine kuivana ja kirjaa paino.
2. Aseta vesilasi vaa'alle ja nollaa vaaka.
3. Upota esine langan varassa kokonaan veteen niin, ettei se koske lasin pohjaan tai reunoihin. Vaa'an lukema grammoina vastaa esineen tilavuutta kuutiosenttimetreinä.
4. Jaa kuivapaino tällä lukemalla.

Tiheystestilläkin on rajansa. Pienissä esineissä mittausvirhe on suuri, eikä testi sovi onttoihin koruihin tai koruihin, joissa on kiviä. Lisäksi volframi on lähes yhtä tiheää kuin kulta, minkä vuoksi sitä käytetään väärennetyissä harkoissa. Lisää kullan fysikaalisista ominaisuuksista kerrotaan artikkelissa alkuaine kulta.

Näin me testaamme kullan

Varmin tapa kullan aitouden tarkistukseen on ammattilaisen testi. Suomen Kultareservissä menetelmä riippuu myyntikanavasta.

XRF-analyysi Helsingin toimipisteessä ja postimyynnissä

XRF eli röntgenfluoresenssianalyysi mittaa metallin koostumuksen rikkomatta esinettä. Mittaus näyttää kullan pitoisuuden sekä seosmetallit, kuten hopean, kuparin ja sinkin. Mittaus kestää yleensä muutaman sekunnin. Helsingin toimipisteessä voit seurata testausta ja nähdä tulokset suoraan analysaattorin näytöltä ja postitse lähetetyistä esineistä voimme tarvittaessa lähettää kuvan mittaustuloksista.

XRF mittaa esineen pintakerrosta. Tavallinen ohut kultaus jää kiinni, mutta poikkeuksellisen paksu pinnoite voi vaikeuttaa tulkitsemista. Siksi ammattilainen ei epäselvissä tapauksissa nojaa pelkkään yhteen mittaukseen.

Happotesti kiertuetapahtumissa

Kiertuetapahtumissa käytämme happotestiä. Esineellä hangataan pieni metallijälki testikiveen ja sen jälkeen lisätään testihappoa. Happo valitaan tutkittavan metallin ja oletetun kultapitoisuuden perusteella. Yksi käytetyistä happoseoksista on kuningasvesi eli suolahapon ja typpihapon seos, joka liuottaa myös kultaa. Pitoisuutta arvioidaan jäljen reaktiosta ja tarvittaessa vertaamalla sitä tunnetun pitoisuuden vertailujälkiin.

Happoja ei kannata käyttää kotona. Ne ovat syövyttäviä ja tuloksen tulkinta vaatii kokemusta.

Punnitus CE-merkityillä vaa'oilla

Kaikissa myyntikanavissa esineet punnitaan CE-merkityillä vaa'oilla ja hinta lasketaan kultapitoisuuden ja painon perusteella.

📩 Arviointi ja aitouden testaus ovat meillä aina maksuttomia, eikä niistä seuraa velvoitetta myydä. Voit tuoda korun pelkästään tarkistettavaksi Fredrikinkadulle tai lähettää sen analysoitavaksi postitse.

Kullatun ja kultaisen esineen ero hinnassa

Kullatulla esineellä ei ole juurikaan arvoa kullan ostajalle. Täyskultainen esine taas hinnoitellaan kultapitoisuuden ja painon mukaan, ja ero voi olla useita satoja euroja.

Jos epäilet esineesi olevan kultaa, saat kullan hintalaskurilla suuntaa-antavan arvion sen arvosta. Toteutuneita kauppoja voit verrata kullan hintavertailussa, ja vinkkejä myyntiin löydät artikkelista näin varmistat, että saat reilun hinnan kullastasi.

Yleisimmät harhaluulot

• ”Painava esine on aina kultaa” → Väärin. Myös muut metallit voivat olla painavia ja volframi on lähes yhtä tiheää kuin kulta.
• ”Keltainen väri tarkoittaa kultaa” → Ei pidä paikkaansa. Messinki ja kullattu metalli voivat näyttää täsmälleen samalta.
• ”Vaalea koru ei voi olla kultaa” → Valkokulta on aitoa kultaa, jonka vaalea sävy syntyy seosmetalleista.
• ”Leima todistaa aitouden” → Leiman voi väärentää, joten epäselvissä tapauksissa esine kannattaa testata.
• ”Sain tämän lahjaksi, se oli kallis, joten sen on oltava kultaa” → Hinta ei aina kerro sisällöstä.

Yhteenveto

Mistä tunnistaa aidon kullan? Aloita leimasta ja kulumista, karsi selvät väärennökset magneetti- ja tiheystestillä ja varmista lopputulos ammattilaisen testillä. Kullatulla esineellä ei ole jalometalliarvoa, vaikka se näyttäisi aidolta. Aidon kullan arvo taas määräytyy päivän kullan hinnan mukaan.

📦 Tilaa maksuton myyntipakkaus tai 📍 katso, milloin olemme lähistölläsi. Asiantuntijamme testaavat esineesi ja kertovat, onko se kullattu vai kultaa.