Ruusukulta saa värinsä kuparista mutta arvonsa karaateista

Ruusukullan punertava sävy syntyy kuparista. Korun arvon ratkaisee silti kultapitoisuus, ei väri.

Mitä on ruusukulta?

Ruusukulta ei ole oma jalometallinsa vaan seos, jossa puhtaaseen 24 karaatin kultaan on sekoitettu kuparia ja hopeaa. Tunnusomaisen roosan sävyn antaa nimenomaan kupari. Kansainvälisillä markkinoilla materiaali tunnetaan nimellä rose gold.

Seostamiselle on käytännön syy. Puhdas kulta on liian pehmeää käytettäväksi sellaisenaan koruissa ja käyttöesineissä, joten siihen lisätään muita metalleja, jotka parantavat kestävyyttä ja samalla muokkaavat väriä. Tämä koskee kaikkia kullan värejä, sillä myös keltakulta ja valkokulta ovat seoksia.

Sävyn syvyyden ratkaisee kuparin määrä. Mitä enemmän seoksessa on kuparia, sitä punaisemmalta valmis koru näyttää. Väri ei myöskään ole pinnoite vaan ulottuu metallin läpi, joten se ei kulu pois käytössä.

Ruusukultakorut ovat olleet 2020-luvulla erityisen haluttuja. Materiaalista valmistetaan sormuksia, kaulakoruja, korvakoruja ja muita arkikäyttöön sopivia koruja, ja moni pitää sitä modernina vaihtoehtona perinteiselle keltakullalle.

Trendikkyydestään huolimatta ruusukulta ei ole uusi keksintö. Kultaseppä Carl Fabergé käytti sitä jo 1800-luvun Venäjällä kuuluisissa Fabergé-munissaan, ja 1920-luvun Yhdysvalloissa punertava kulta nousi suosioon etenkin kihlasormuksissa ja timanttikoruissa. Tunnetuksi symboliksi sen nosti Cartierin Trinity-sormus, jonka Louis Cartier suunnitteli vuonna 1924 ja jonka kolmesta toisiinsa kietoutuvasta renkaasta yksi on ruusukultaa. 

Sitkeän tarinan mukaan sormuksen tilasi ranskalainen taiteilija Jean Cocteau, mutta yhtiön omien arkistojen mukaan kyse oli vakiomallista. Kuuluisaksi sen teki silti juuri Cocteau, joka piti kahta sormusta päällekkäin pikkusormessaan.

Sävyjen kirjo herättää usein kysymyksen siitä, vaikuttaako väri korun arvoon. Vastaus löytyy karaateista.

Ruusukullan väri vaihtelee karaattimäärän mukana

Karaattiluku kertoo, kuinka suuri osuus seoksesta on puhdasta kultaa. Esimerkiksi 14 karaatin kullassa puhdasta kultaa on 58,5 prosenttia ja 18 karaatin kullassa 75 prosenttia. Loput seoksesta on muita metalleja, ruusukullan tapauksessa pääosin kuparia ja vähäisemmässä määrin hopeaa.

Juuri tuo loppuosa määrää ruusukullan värin. Tummimmillaan sävy on 14 karaatin ruusukullassa, jossa kuparia on noin kolmannes koko seoksesta ja hopeaa vain murto-osa.

Kuparin osuus putoaa 18 karaatin ruusukullassa 22,2 prosenttiin ja hopean 2,8 prosenttiin, jolloin lopputulos on vaaleampi, lähes samppanjan sävyinen. Asetelma on tavallaan nurinkurinen, sillä vähemmän kultaa sisältävä koru näyttää väriltään voimakkaammalta.

Värierot elävät myös ajassa. Kupari patinoituu, joten ruusukultainen koru voi tummua kevyesti vuosien mittaan. Monen silmään pieni patina vain syventää sävyä, mutta kiiltonsa kirkkaana pitävää metallia etsivän on hyvä tietää tämä etukäteen.

Sävyn perusteella ei silti kannata tehdä päätelmiä pitoisuudesta. Sama karaattimäärä voi näyttää eri valmistajien koruissa hieman erilaiselta, koska kuparin ja hopean suhde vaihtelee. Varma tieto löytyy leimoista.

Karaattivalinta on siis samalla värivalinta. Tummempaa ja punaisempaa sävyä etsivä päätyy useimmiten 14 karaatin ruusukultaan, kun taas hillitympää ja kullanhohtoisempaa ilmettä hakeva valitsee 18 karaatin seoksen. Kummassakin tapauksessa kyse on aidosta kullasta, jonka arvon ratkaisee pitoisuus.

Leimat kertovat, mitä ruusukulta sisältää

Suomessa valmistetussa yli gramman painoisessa kultaesineessä on oltava vähintään kaksi leimaa. Pitoisuusleima ilmoittaa puhtaan kullan osuuden promilleina, ja nimileima yksilöi valmistajan, valmistuttajan tai maahantuojan.

Ruusukultakoruissa yleisimmät pitoisuusleimat ovat 585 ja 750. Edellinen tarkoittaa 14 karaatin ja jälkimmäinen 18 karaatin kultaa.

Kirjainyhdistelmät, kuten koruissa toisinaan näkyvä AP-leima, ovat puolestaan nimileimoja. Ne eivät kerro kultapitoisuudesta mitään, vaan ilmoittavat korusta vastuussa olevan tahon. Nimileimat rekisteröidään Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylläpitämään rekisteriin, josta valmistaja voi halutessaan tarkistaa tiedot.

Vanhemmista koruista voi löytyä lisäksi vuosileima, kirjaimen ja numeron yhdistelmä, joka paljastaa valmistusvuoden. Ulkomailla ostetussa ruusukultasormuksessa saattaa toisaalta olla pelkkä karaattimerkintä, kuten 14K tai 18K, sillä leimauskäytännöt vaihtelevat maittain.

Leimoja kannattaa etsiä huomaamattomista kohdista. Sormuksessa ne sijaitsevat tavallisesti sisäpinnalla, riipuksessa takasivulla tai lukon lähellä. Kaikkein pienimmistä korvakoruista merkintä voi puuttua kokonaan, sillä leimausvelvoite koskee yli gramman painoisia esineitä.

Leiman puuttuminen ei tarkoita, että koru olisi arvoton. Pitoisuus voidaan mitata esimerkiksi röntgenfluoresenssianalysaattorilla korua vahingoittamatta. Pinnoitettuja esineitä ei sen sijaan leimata kultaleimoin eikä niitä saa myydä kultana, joten ruusukullan sävyinen muotikoru ei välttämättä ole massiivikultaa.

Ruusukulta, keltakulta vai valkokulta

Keltakulta on sävyistä lähimpänä puhdasta kultaa. Sen 18 karaatin seoksessa on 75 prosenttia kultaa ja loput tasan hopeaa ja kuparia, kumpaakin 12,5 prosenttia, minkä ansiosta metalli säilyttää klassisen lämpimän hohteensa.

Ero ruusukultaan ei siis ole kullan määrässä vaan seosaineiden suhteissa. Kun hopeaa korvataan kuparilla, lämmin keltainen taittuu roosaan.

Ajan myötä erot näkyvät myös käytössä. Korkeampi kuparipitoisuus tekee ruusukullasta jopa keltakultaa kestävämpää, mikä puoltaa sitä päivittäin pidettävissä koruissa. Keltakulta sen sijaan säilyttää kiiltonsa hyvin eikä juuri patinoidu.

Sävyvalinta on pitkälti tyylikysymys. Keltakullan katsotaan sopivan erityisesti lämpimille ihonsävyille ja viestivän perinteistä arvokkuutta, kun taas ruusukulta istuu viileille ja neutraaleille sävyille ja antaa korulle pehmeämmän, nuorekkaamman ilmeen.

Valkokulta tuo vertailuun kolmannen, hopeanhohtoisen vaihtoehdon. Senkin kohdalla pätee sama sääntö kuin muissa kullan väreissä, eli karaattiluku määrää kultapitoisuuden ja väri jää makuasiaksi.

Sävyjä ei myöskään tarvitse asettaa vastakkain, sillä eri kultia voi hyvin yhdistää samaan koruun tai pitää rinnakkain. Juuri kolmen kultasävyn liitto teki aikanaan Trinity-sormuksesta klassikon.

Pelkästä estetiikasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä valinta vaikuttaa myös korun kestävyyteen, käyttömukavuuteen ja huollettavuuteen. Jokapäiväiseen käyttöön tuleva ruusukultasormus kestää kolhuja hyvin, kun taas harvoin pidettävässä juhlakorussa patinoitumisella ei ole juuri merkitystä.

Onko ruusukulta arvokkaampaa kuin keltakulta?

Ruusukulta ei ole keltakultaa arvokkaampaa eikä halvempaa. Vaikkapa 18 karaatin ruusukultainen sormus on täsmälleen yhtä arvokas kuin vastaava kelta- tai valkokultainen sormus, sillä puhdasta kultaa on kaikissa saman verran.

Sama logiikka pätee kaikkiin karaattilukuihin. Niinpä 14 karaatin koru sisältää aina 58,5 prosenttia puhdasta kultaa riippumatta siitä, mihin sävyyn seos taittuu. Arvon kannalta ratkaisevia ovat pitoisuus ja paino, eivät väri tai muoti. Oman korusi arvon voi arvioida painon ja pitoisuuden perusteella kullan hintalaskurilla.

Korun kokonaisarvoon vaikuttavat toki muutkin tekijät kuin metalli. Aito timantti nostaa hintaa huomattavasti, kun taas zirkoni tai muu synteettinen kivi ei juuri tuo lisäarvoa. Painollakin on väliä, sillä massiivinen ketju sisältää enemmän kultaa kuin siro sormus, vaikka karaattiluku olisi sama.

Väri voi silti ohjata ostajan valintaa. Moni pitää 14 karaatin ruusukullan tummemmasta sävystä enemmän kuin 18 karaatin vaaleammasta versiosta, vaikka jälkimmäisessä kultaa on enemmän. Kalliimman näköinen ei siis aina ole kalliimpi.

Kullanostajalle korun tyylillä, kunnolla tai muodikkuudella ei ole merkitystä, sillä ostohinta perustuu karaatteihin ja painoon. Ehjä ja rikkinäinen ruusukultakoru ovat sulatukseen päätyessään samanarvoisia.

Ruusukullan voi myydä kuten muunkin kullan

Myyntitilanteessa ruusukullan hinta määräytyy samoin perustein kuin keltakullankin, eli kultapitoisuuden ja painon mukaan. Koru punnitaan, sen karaattimäärä todetaan leimoista tai mittaamalla, ja hinta lasketaan puhtaan kullan määrän perusteella. Pohjana on kullan markkinahinta, joka elää päivittäin. Myyjän ei tarvitse tietää korunsa karaattimäärää etukäteen, sillä ostaja tarkistaa pitoisuuden joka tapauksessa.

Korua ei kannata kunnostaa pelkkää myyntiä varten. Vuosien mittaan kertynyt patina tai katkennut lukko ei laske sulatukseen päätyvän korun arvoa, joten kiillotukseen tai korjaukseen uppoava raha valuu hukkaan. Sama pätee pareihin, sillä yksittäinen korvakoru kelpaa ostajalle siinä missä ehjä parikin.

Suomen Kultareservi ostaa ruusukultaisia koruja postitse tilattavalla maksuttomalla myyntipakkauksella, tapahtumakiertueella eri paikkakunnilla sekä kivijalkaliikkeessä Helsingin Fredrikinkadulla. Yhtiö kilpailuttaa hintansa päivittäin ja tarjoaa hintatakuun jokaisen myynnin yhteydessä.

Ostettu kulta ei jää hyllyyn. Korut sulatetaan ja kierrätetään uusiokäyttöön, joten laatikon pohjalla lojuva ruusukultasormus voi jatkaa kiertoaan vaikkapa sijoituskultana tai teknologiateollisuuden raaka-aineena.

Suomen Kultareservi on Iltalehden tuottaman hintakilpailun voittaja. Muuta kulta rahaksi Suomen Kultareservin kautta  – helposti, turvallisesti ja läpinäkyvästi.