Keltakullan arvo ei piile sävyssä vaan karaatissa

Keltakulta on kullan klassinen ja lämminsävyinen muoto. Hinnan ratkaisee kuitenkin kultapitoisuus, ei väri.

Mitä on keltakulta?

Kun ihminen kuvittelee kultaa, mielikuva on lähes poikkeuksetta lämpimän keltainen. Tähän mielikuvaan
keltakulta vastaa täsmälleen, sillä se on koruperinteen vanhin ja tutuin muoto. Suurin osa sormuksista,
ketjuista ja perintökoruista on vuosisatojen ajan valettu juuri tästä seoksesta. Kihla- ja vihkisormuksissa se
on yhä yleisin valinta.

Keltainen sävy ei ole keinotekoinen. Puhdas kulta on luonnostaan kellertävää, ja keltakulta on tätä
alkuperäistä väriä lähinnä. Juuri siksi sitä pidetään kullan klassisimpana ilmiasuna.

Puhdas kulta on kuitenkin liian pehmeää päivittäiseen käyttöön. Korukäyttöön se kovetetaan seostamalla,
ja keltakullassa seosmetalleina toimivat tyypillisesti kupari ja hopea. Nämä metallit lisäävät kestävyyttä,
mutta säilyttävät lämpimän sävyn, koska kumpikaan ei vaalenna lopputulosta.

Yleinen luulo on, että keltakultainen koru olisi lähes puhdasta kultaa. Käytännössä lähes kaikki korukulta on
metalliseosta, ja keltainen väri kertoo enemmän seoksen luonteesta kuin sen kultapitoisuudesta. Erottelu
on olennainen heti, kun korun arvoa aletaan punnita.

Keltakullan suosio ei selity pelkällä tottumuksella. Lämmin sävy korostaa monien jalokivien väriä, ja seos on
kultasepälle helppo työstää sekä korjata. Lisäksi keltakulta voidaan valmistaa kokonaan ilman nikkeliä, mikä
tekee siitä toimivan vaihtoehdon herkkäihoisille. Valkokullassa nikkeli on tavallisempi, ja se voi ärsyttää
herkkää ihoa.

Väri jää silti vain pinnaksi. Korun rahallisen arvon määräävät aivan toiset tekijät, ja ne tiivistyvät yhteen
mittayksikköön, karaattiin.

Karaatit kertovat, kuinka paljon kultaa korussa todella on

Karaatti ilmaisee kullan pitoisuuden seoksessa. Asteikon yläpäässä on 24 karaattia, joka tarkoittaa lähes
puhdasta kultaa, pitoisuudeltaan noin 99,9 prosenttia. Mitä alemmas asteikolla mennään, sitä suurempi
osuus painosta on seosmetallia. Asteikko on kansainvälinen, joten sama karaattiluku tarkoittaa samaa
pitoisuutta maasta riippumatta.

Korukäytössä yleisimmät pitoisuudet ovat 14 ja 18 karaattia, ja lyhyemmin näistä käytetään merkintöjä 14k
ja 18k. 14 karaatin keltakulta sisältää 58,5 prosenttia puhdasta kultaa, kun taas 18 karaatin seoksessa kultaa
on 75 prosenttia. Loput painosta on kuparia ja hopeaa.

Harvinaisempia ovat asteikon ääripäät. 22 karaatin kulta yltää noin 91,6 prosenttiin ja on jo hyvin pehmeää
sekä syvän keltaista, kun taas yhdeksän karaatin seoksessa jalometallia on vain 37,5 prosenttia ja sävy
vaalenee selvästi.

Pitoisuus on usein luettavissa suoraan korusta. Suomalaisiin keltakultakoruihin lyödään leima
kolminumeroisena lukuna, jossa 585 tarkoittaa 14 karaattia, 750 vastaa 18 karaattia, 916 jo 22 karaattia ja
999 lähes puhdasta kultaa. Leima paljastaa kullan osuuden ilman erillistä mittausta.

Leima	Karaatti	Kultapitoisuus
375	9 karaattia	37,5 %
585	14 karaattia	58,5 %
750	18 karaattia	75 %
916	22 karaattia	91,6 %
999	24 karaattia	99,9 %

Sama luku näkyy myös värissä. Mitä korkeampi karaatti, sitä lämpimämpi ja syvempi keltainen sävy, sillä
seoksessa on enemmän luonnostaan keltaista kultaa. Ero erottuu korussa konkreettisesti, sillä 14 karaatin
keltakultasormus näyttää hillitymmältä kuin 18 karaatin vastine.

Seossuhde on harkittu kompromissi. Kupari kovettaa metallia ja syventää keltaista sävyä, kun taas hopea
vaalentaa väriä hillitymmäksi. Näiden kahden metallin suhdetta muuttamalla valmistaja säätää sekä korun
kovuutta että sen lämpimän sävyn voimakkuutta.

Käytännön valinta on tasapainoilua. Korkea pitoisuus tarkoittaa enemmän kultaa mutta myös pehmeämpää
ja herkemmin naarmuuntuvaa korua, kun taas 14 karaatin seos kestää arkista kulutusta paremmin. Tämä
selittää, miksi Suomessa myydyt korut painottuvat juuri 14 ja 18 karaattiin.

Puhdas kulta toimii silti aina arvon mittatikkuna. Vaikka koru olisi 14 tai 18 karaattia, sen hinta lasketaan
suhteessa siihen, kuinka paljon puhdasta kultaa seos sisältää. Sijoituskäyttöön kultaa hankitaan harkkoina ja
kolikoina, mutta koruissa kestävyys ajaa pitoisuuden edelle.

Sävyerot syntyvät seosmetalleista, eivät kullasta

Eri kultasävyt eivät synny kullasta itsestään vaan siitä, mitä siihen seostetaan. Keltakullan kupari ja hopea
pitävät sävyn lämpimänä. Valkokultaan lisätään vaaleita metalleja, ja ruusukullan punertava vivahde syntyy
suuremmasta kuparimäärästä.

Tästä seuraa kysymys, joka korumyymälöissä toistuu: onko valkokulta yhtä arvokasta kuin keltakulta.
Vastaus on yksinkertaisempi kuin moni olettaa, sillä sävy ei vaikuta jalometallin arvoon lainkaan. Hinnan
määrää kullan pitoisuus, ei seosmetallin tyyppi.

Kun valkokultaa ja keltakultaa vertaillaan yhdessä, ero on käytännössä esteettinen. Saman karaattiluvun
valkokultakoru ja keltakultakoru sisältävät täsmälleen yhtä paljon puhdasta kultaa. Mielikuva valkokullan
harvinaisuudesta ja siten suuremmasta arvosta ei pidä paikkaansa.

Sävyn merkitys rajoittuu siis makuun ja tyyliin. Korun jälleenmyyntiarvon kannalta valittu väri on
yhdentekevä, sillä arvioon päätyy aina sama punnittava jalometalli riippumatta siitä, miltä valmis seos
näyttää.

Hinnan ratkaisee kultapitoisuus ja paino

Keltakullan hinta seuraa puhtaan kullan maailmanmarkkinahintaa. Esineen arvo lasketaan periaatteella,
jossa kullan grammahinta kerrotaan pitoisuudella ja korun painolla. Kuparilla ja hopealla ei ole tässä
laskennassa juuri merkitystä, sillä ne ovat kultaan verrattuna lähes arvottomia. Laske korusi arvo täältä.

Saman painoisesta korusta maksetaan eri summa pitoisuuden mukaan. 18 karaatin koru on arvokkaampi
kuin 14 karaatin vastine, koska siinä on enemmän puhdasta kultaa. Kun puhtaan kullan hinta oli kesäkuussa
2026 noin 113–124 euroa grammalta, yhden gramman painoisen 14 karaatin keltakultaesineen sisältämä
kulta oli arvoltaan noin 66–72 euroa ja 18 karaatin esineessä noin 85–93 euroa. Näin 14k keltakullan hinta
määräytyy pitoisuudesta ja painosta, ei korun muotoilusta.

Itse maailmanmarkkinahinta heiluu päivittäin. Kultaa noteerataan dollareissa, joten myös euron ja dollarin
kurssi vaikuttaa siihen, mitä keltakullasta Suomessa maksetaan. Lyhyellä aikavälillä hintaa liikuttavat
korkojen muutokset, sijoituskysyntä ja keskuspankkien kultaostot. Niinpä samasta korusta voi kahtena eri
päivänä saada eri summan.

Hintataso on muuttunut rajusti. Vuoden 2000 alussa kullan grammahinta jäi alle yhdeksän euron, ja
runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa se on karkeasti kymmenkertaistunut. Nousu selittää, miksi
korulaatikon pohjalle unohtunut keltakultakoru voi olla yllättävän arvokas.

Korua ei silti kannata mieltää sijoitukseksi. Uuden korun hinnasta merkittävä osa on valmistuksen ja
myynnin katetta, joka ei palaudu jälleenmyynnissä. Vasta kun esineestä luovutaan, sen arvoksi jää pelkkä
jalometalli ilman valmistuksen tuomaa lisää.

Painon osuus korostuu kokonaissummassa. 10 gramman 14 karaatin keltakultaketju sisältää selvästi
enemmän jalometallia kuin muutaman gramman sormus, vaikka molemmat olisivat samaa pitoisuutta. Siksi
arvio tehdään aina punnitsemalla, ei silmämääräisesti. Tarkkuus ratkaisee, sillä pienikin painoero näkyy
lopullisessa summassa.

Markkinoiden logiikka poikkeaa siitä, mihin korukauppa ostajan ohjaa. Liikkeissä korostuvat sävyt, muoti ja
tyyli, mutta kullan jälleenmyynnissä näillä ei ole sijaa. Ostaja punnitsee korun, määrittää karaatin ja maksaa
puhtaan kullan osuudesta. Sulatukseen päätyvän esineen kohdalla kauneudella ei ole hintalappua.

Keltakultaa myydään grammoina ja karaatteina

Myyntitilanteessa keltakullan etu on yksiselitteisyys. Koru on tavallisesti leimattu karaattiluvulla, jolloin
pitoisuus on luettavissa suoraan, ja paino selviää vaa'alla hetkessä. Näistä kahdesta luvusta muodostuu
esineen jalometalliarvo.

Aina pitoisuutta ei voi lukea leimasta. Vanhoissa tai ulkomaisissa koruissa merkintä saattaa puuttua tai olla
kulunut, jolloin karaatti selvitetään testaamalla. Ammattilainen tunnistaa seoksen happokokeella tai
tarkemmilla mittareilla, eikä arvio jää sävyn varaan.

Korun kunnolla ei ole arvon kannalta merkitystä. Rikkinäinen lukko, vääntynyt ketju tai vanhentunut
muotoilu eivät laske kullan grammahintaa, sillä esine arvioidaan jalometallina. Tämä erottaa kullan myynnin
tavanomaisesta käytettyjen tavaroiden kaupasta.

Erilaisia seoksia ei tarvitse eritellä etukäteen. Keltakultaiset, valkokultaiset ja ruusukultaiset esineet voi
tuoda arvioon yhdessä, sillä jokaisen arvo lasketaan saman kaavan mukaan. Mitä enemmän puhdasta
kultaa esineissä on, sitä suurempi on niistä maksettava summa.

Kullan ostoon erikoistuneet toimijat, kuten Suomen Kultareservi, hinnoittelevat keltakullan päivän
markkinahinnan, painon ja karaatin perusteella. Arvio nojaa siis mitattaviin suureisiin, ei korun ikään tai
tyyliin.

Keltakullan asema näyttää kestävän myös kullan hinnan poikkeuksellisen nousun aikana. Niin kauan kuin
jalometallin maailmanmarkkinahinta pysyy korkealla, vaatimattomankin korun pohjalla lepää pääomaa,
jonka arvon mittaavat grammat ja karaatit, ei lämmin sävy.

Suomen Kultareservi on Iltalehden hintavertailun voittaja. Myy kultasi Suomen Kultareservin kautta - helposti, nopeasti ja turvallisesti.