Ruusukulta saa värinsä kuparista mutta arvonsa karaateista

Ruusukullan punertava sävy syntyy kuparista. Korun arvon ratkaisee silti kultapitoisuus, ei väri.

Mitä on ruusukulta?

Ruusukulta ei ole oma jalometallinsa vaan seos, jossa puhtaaseen 24 karaatin kultaan on sekoitettu kuparia ja hopeaa. Tunnusomaisen roosan sävyn antaa nimenomaan kupari. Kansainvälisillä markkinoilla materiaali tunnetaan nimellä rose gold.

Seostamiselle on käytännön syy. Puhdas kulta on liian pehmeää käytettäväksi sellaisenaan koruissa ja käyttöesineissä, joten siihen lisätään muita metalleja, jotka parantavat kestävyyttä ja samalla muokkaavat väriä. Tämä koskee kaikkia kullan värejä, sillä myös keltakulta ja valkokulta ovat seoksia.

Sävyn syvyyden ratkaisee kuparin määrä. Mitä enemmän seoksessa on kuparia, sitä punaisemmalta valmis koru näyttää. Väri ei myöskään ole pinnoite vaan ulottuu metallin läpi, joten se ei kulu pois käytössä.

Ruusukultakorut ovat olleet 2020-luvulla erityisen haluttuja. Materiaalista valmistetaan sormuksia, kaulakoruja, korvakoruja ja muita arkikäyttöön sopivia koruja, ja moni pitää sitä modernina vaihtoehtona perinteiselle keltakullalle.

Trendikkyydestään huolimatta ruusukulta ei ole uusi keksintö. Kultaseppä Carl Fabergé käytti sitä jo 1800-luvun Venäjällä kuuluisissa Fabergé-munissaan, ja 1920-luvun Yhdysvalloissa punertava kulta nousi suosioon etenkin kihlasormuksissa ja timanttikoruissa.

Tunnetuksi symboliksi sen nosti Cartierin Trinity-sormus, jonka Louis Cartier suunnitteli vuonna 1924 ja jonka kolmesta toisiinsa kietoutuvasta renkaasta yksi on ruusukultaa. Sitkeän tarinan mukaan sormuksen tilasi ranskalainen taiteilija Jean Cocteau, mutta yhtiön omien arkistojen mukaan kyse oli vakiomallista.

Ruusukullan väri vaihtelee karaattimäärän mukana

Karaattiluku kertoo, kuinka suuri osuus seoksesta on puhdasta kultaa.

Karaatti	Kulta	Kupari	Hopea
18k	75 %	22,2 %	2,8 %
14k	58,5 %	~33 %	pieni osuus

Juuri tuo loppuosa määrää ruusukullan värin:

• 14 karaatin ruusukullassa sävy on tummimmillaan, koska siinä on eniten kuparia.
• 18 karaatin ruusukullassa kuparin ja hopean osuus on pienempi, jolloin lopputulos on vaaleampi, lähes samppanjan sävyinen.

Asetelma on tavallaan nurinkurinen, sillä vähemmän kultaa sisältävä koru näyttää väriltään voimakkaammalta.

Värierot elävät myös ajassa. Kupari patinoituu, joten ruusukultainen koru voi tummua kevyesti vuosien mittaan. Monen silmään pieni patina vain syventää sävyä, mutta kiiltonsa kirkkaana pitävää metallia etsivän on hyvä tietää tämä etukäteen.

Sävyn perusteella ei silti kannata tehdä päätelmiä pitoisuudesta. Sama karaattimäärä voi näyttää eri valmistajien koruissa hieman erilaiselta, koska kuparin ja hopean suhde vaihtelee. Varma tieto löytyy leimoista.

Karaattivalinta on siis samalla värivalinta. Tummempaa ja punaisempaa sävyä etsivä päätyy useimmiten 14 karaatin ruusukultaan, kun taas hillitympää ja kullanhohtoisempaa ilmettä hakeva valitsee 18 karaatin seoksen. Kummassakin tapauksessa kyse on aidosta kullasta, jonka arvon ratkaisee pitoisuus.

Leimat kertovat, mitä ruusukulta sisältää

Suomessa valmistetussa yli gramman painoisessa kultaesineessä on oltava vähintään kaksi leimaa. Pitoisuusleima ilmoittaa puhtaan kullan osuuden promilleina, ja nimileima yksilöi valmistajan, valmistuttajan tai maahantuojan.

Ruusukultakoruissa yleisimmät pitoisuusleimat ovat 585 (14 karaattia) ja 750 (18 karaattia).

Kirjainyhdistelmät, kuten koruissa toisinaan näkyvä AP-leima, ovat puolestaan nimileimoja. Ne eivät kerro kultapitoisuudesta mitään, vaan ilmoittavat korusta vastuussa olevan tahon. Nimileimat rekisteröidään Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylläpitämään rekisteriin.

• Vuosileima: Vanhemmista koruista voi löytyä kirjaimen ja numeron yhdistelmä, joka paljastaa valmistusvuoden.

• Ulkomaalaiset merkinnät: Ulkomailta ostetussa sormuksessa saattaa olla pelkkä karaattimerkintä, kuten 14K tai 18K.

Leimoja kannattaa etsiä huomaamattomista kohdista. Sormuksessa ne sijaitsevat tavallisesti sisäpinnalla, riipuksessa takasivulla tai lukon lähellä. Kaikkein pienimmistä korvakoruista merkintä voi puuttua kokonaan, sillä leimausvelvoite koskee yli gramman painoisia esineitä.

Leiman puuttuminen ei tarkoita, että koru olisi arvoton. Pitoisuus voidaan mitata esimerkiksi röntgenfluoresenssianalysaattorilla (XRF) korua vahingoittamatta. Pinnoitettuja esineitä ei sen sijaan leimata kultaleimoin eikä niitä saa myydä kultana.

Miten ruusukulta eroaa keltakullasta ja valkokullasta?

Keltakulta on sävyistä lähimpänä puhdasta kultaa.

	Keltakulta	Ruusukulta	Valkokulta
Seosmetallit	hopea, kupari	kupari (+ usein hopea)	palladium tai nikkeli
Väri	lämmin keltainen	vaaleanpunainen	viileä, hopeanhohtoinen
Arvo samalla karaatilla	sama	sama	sama

Keltakullan 18 karaatin seoksessa on 75 prosenttia kultaa ja loput tasan hopeaa ja kuparia, kumpaakin 12,5 prosenttia, minkä ansiosta metalli säilyttää klassisen lämpimän hohteensa.

Ero ruusukultaan ei siis ole kullan määrässä vaan seosaineiden suhteissa. Kun hopeaa korvataan kuparilla, lämmin keltainen taittuu roosaan. Korkeampi kuparipitoisuus tekee ruusukullasta jopa keltakultaa kestävämpää, mikä puoltaa sitä päivittäin pidettävissä koruissa.

Sävyvalinta on pitkälti tyylikysymys. Keltakullan katsotaan sopivan erityisesti lämpimille ihonsävyille ja viestivän perinteistä arvokkuutta, kun taas ruusukulta istuu viileille ja neutraaleille sävyille ja antaa korulle pehmeämmän, nuorekkaamman ilmeen.

Valkokulta tuo vertailuun kolmannen, hopeanhohtoisen vaihtoehdon. Sävyjä ei tarvitse asettaa vastakkain, sillä eri kultasävyjä voi hyvin yhdistää samaan koruun tai pitää rinnakkain.

Punakulta – mitä se on ja miten se eroaa ruusukullasta?

Suomen kielessä sanoja punakulta ja ruusukulta käytetään usein rinnakkain, mutta niiden välillä on pieni sävy- ja materiaaliero.

Punakulta vs. ruusukulta – mitä eroa niillä on?

Molemmat ovat seoksia, joissa puhtaan 24 karaatin kullan joukkoon on sekoitettu kuparia ja hopeaa. Ero piilee nimenomaan seosmetallien suhteessa:

• Punakulta sisältää enemmän kuparia ja vähemmän (tai ei lainkaan) hopeaa. Tämän ansiosta metallin sävy on syvemmän punainen ja lämpimämpi.
• Ruusukulta (engl. rose gold) puolestaan sisältää kuparin lisäksi hieman enemmän hopeaa, mikä pehmentää sävyä roosan ja samppanjan suuntaan.

Käytännössä kyse on saman väriperheen eri sävyistä. Mitä korkeampi kuparipitoisuus seoksessa on, sitä selkeämmin kyseessä on punakulta.

Punakulta sormuksissa, korvakoruissa ja arvokelloissa

Punakulta on perinteikäs ja kestävä materiaali, jota hyödynnetään laajasti niin koruteollisuudessa kuin arvokellojen valmistuksessa. Sen suuri kuparipitoisuus tekee metallista mekaanisesti kestävää, minkä vuoksi punakultakoru sopii erinomaisesti päivittäiseen käyttöön.

Sormukset ovat punakullan suosituin käyttökohde:

• Punakultasormukset – Erityisesti vihkisormus punakultana on kasvattanut suosiotaan pariskuntien keskuudessa, jotka etsivät ajatonta mutta perinteisestä keltakullasta erottuvaa ilmettä. Punakultainen sormus tuo lämpimän ja pehmeän kontrastin iholle.
• Punakulta timanttisormus – Punakullan syvä sävy korostaa timantin kirkkautta kauniisti. Punakultainen sormus punakulta-rungolla ja timantilla on suosittu valinta niin kihla- kuin merkkipäiväsormuksissa.
• Punakulta korvakorut ja muut pikkukorut – Sirot punakultakorvakorut ovat klassisia arki- ja juhlakoruja, joiden sävy sopii monenlaisille ihonsävyille.

Korujen lisäksi punakulta arvokellot muodostavat oman arvostetun kategoriansa. Monet sveitsiläiset arvokellovalmistajat – kuten Rolex, Patek Philippe ja Omega – valmistavat ylellisimmät kellomallinsa omista punakultaseoksistaan. Punakultainen arvokello yhdistää ylellisyyden kestävyyteen ja patinoituu vuosikymmenten mittaan arvokkaasti.

Arvo ja myynti määräytyvät pitoisuuden mukaan

Olipa kyseessä punakultasormus, timanttisormus, korvakoru tai arvokello, sen rahallinen arvo pohjautuu täsmälleen samoihin lainalaisuuksiin kuin minkä tahansa muunkin kultaesineen kohdalla.

Arvon ratkaisee aina puhtaan kullan määrä eli karaattiluku ja esineen paino – ei se, kutsutaanko metallia punakullaksi vai ruusukullaksi. Myyntitilanteessa 14 tai 18 karaatin punakultainen koru arvioidaan puhtaan metallipitoisuuden ja kullan maailmanmarkkinahinnan perusteella.

Onko ruusukulta arvokkaampaa kuin keltakulta?

Ruusukulta ei ole keltakultaa arvokkaampaa eikä halvempaa. Vaikkapa 18 karaatin ruusukultainen sormus on täsmälleen yhtä arvokas kuin vastaava kelta- tai valkokultainen sormus, sillä puhdasta kultaa on kaikissa saman verran.

Sama logiikka pätee kaikkiin karaattilukuihin. Niinpä 14 karaatin koru sisältää aina 58,5 prosenttia puhdasta kultaa riippumatta siitä, mihin sävyyn seos taittuu. Arvon kannalta ratkaisevia ovat pitoisuus ja paino, eivät väri tai muoti.

Oman korusi arvon voi arvioida painon ja pitoisuuden perusteella kullan hintalaskurilla.

Korun kokonaisarvoon vaikuttavat toki muutkin tekijät kuin metalli:

• Aito timantti nostaa hintaa huomattavasti, kun taas zirkoni tai muu synteettinen kivi ei juuri tuo lisäarvoa.
• Esinetyyppi ja paino: Massiivinen ketju sisältää enemmän kultaa kuin siro sormus, vaikka karaattiluku olisi sama.

Kullanostajalle korun tyylillä, kunnolla tai muodikkuudella ei ole merkitystä, sillä ostohinta perustuu karaatteihin ja painoon. Ehjä ja rikkinäinen ruusukultakoru ovat sulatukseen päätyessään samanarvoisia.

Ruusukullan voi myydä kuten muunkin kullan

Myyntitilanteessa ruusukullan hinta määräytyy samoin perustein kuin keltakullankin, eli kultapitoisuuden ja painon mukaan. Koru punnitaan, sen karaattimäärä todetaan leimoista tai mittaamalla, ja hinta lasketaan puhtaan kullan määrän perusteella. Pohjana on kullan markkinahinta, joka elää päivittäin. Myyjän ei tarvitse tietää korunsa karaattimäärää etukäteen, sillä ostaja tarkistaa pitoisuuden joka tapauksessa.

Korua ei kannata kunnostaa pelkkää myyntiä varten. Vuosien mittaan kertynyt patina tai katkennut lukko ei laske sulatukseen päätyvän korun arvoa, joten kiillotukseen tai korjaukseen uppoava raha valuu hukkaan. Sama pätee pareihin, sillä yksittäinen korvakoru kelpaa ostajalle siinä missä ehjä parikin.

📌 Omistatko punakultaisia tai ruusukultaisia koruja?

Suomen Kultareservi ostaa ruusukultaisia koruja postitse tilattavalla maksuttomalla myyntipakkauksella, tapahtumakiertueella eri paikkakunnilla sekä kivijalkaliikkeessä Helsingin Fredrikinkadulla, tai tilata maksuttoman myyntipakkauksen suoraan kotiisi.

Ostettu kulta ei jää hyllyyn. Korut sulatetaan ja kierrätetään uusiokäyttöön, joten laatikon pohjalla lojuva ruusukultasormus voi jatkaa kiertoaan vaikkapa sijoituskultana tai teknologiateollisuuden raaka-aineena.